Päivän pelastus oli Urhon kotiin hakeminen. Reippaasti poika tuli autoon ja kotimatka taittuikin mun sylissä nukkuen. Ihan alkumatkasta piti pikkasen piippailla ja Iitu vastaili piippaamalla takaa.

Iitu ja Elias ottivat Urhon tosi kivasti vastaan. Elias on neutraali eikä sitä kauheasti kiinnosta ja Iitu olisi leikkimässä pikkuäijän kanssa. Kotiin päästyä saivat kaikki iltaruuan. Urholle ei oma ruoka kelvannut, vaan hiippaili Eliaksen kupille ja varasti sieltä yhden raksun. Elias ei asiasta oikein pitänyt ja murahtikin Urholle, muttei koskenutkaan pentuun. Toisten syötyä kelpasi Urhollekin omat sapuskat.

Eka yö meni hyvin. Nukuttiin oikein 8 tuntia putkeen. Mä nukuin koirien kanssa koirien huoneessa, että Urhokin tottuu siihen että nukkuvat omassa tilassaan. Kova poika menemään ja leikkimään ja niin rohkea. Ja ääntäkin riittää, Urho osaa jopa ulvoa. No Elias sai sitten serenadi kaverin, Iituhan ei ole koskaan ulvonut.