Parit tottistreenit jääneet kirjaamatta, kun en jostain syystä päässyt kirjautumaan blogiin. No mitään ihmeellistä niissä ei muistaakseni tapahtunut.

Perjantaina oltiin jälkiporukalla Salmessa tekemässä metsäjälkeä. Anski talloi Iitulle 500m jäljen, jossa oli kulmia ja 6 keppiä. Natural menuta oli laitellut sinne tänne ja lopussa palkkana Iitun iltaruoka. Jälki oli 1 h vanha ajaessamme sen.

Janalla Iitu lähti suoraan etenemään, mutta otti takajäljen. Kääntyi kuitenkin metrin edettyään oikeaan suuntaan. Vauhtia löytyi neidiltä liikaakin, mutta itse en sitä tajunnut ja annoin Iitun edetä reippaasti. Olin niin iloinen, ettei Iitu alkanut pysähtelemään ja väistelemään, motivaatiota ei siis neidiltä puutu (ainakaan metsäjäljellä). Kahdesta kepistä meni vauhdin takia ohi ja yksi kulma meni pitkäksi. Tyytyväinen olen siihen, ettei lakannut työskentelemästä vaikka hukkasikin jäljen, vaan etsi sen uudestaan. Välillä meni nenä pystyssä ja välillä nenä maassa, nameja malttoi syödä välillä. 4 keppiä ilmaisi.

Mielenkiintoinen jälki. Mietittiin, että pellolla väistäminen voi johtua jostain ärsykkeestä jota me muut ei olla huomattu. Iituhan on yllättävän herkkä tietyissä jutuissa. Nyt vaan pitäisi saada onnistuneita toistoja pellolla. Metsässä vauhtia ja motivaatiota riitti. Ensi kerralla pitää muistaa, että ohjaaja määrä vauhdin =). Onneksi kuitenkin sitä vauhtia taas löytyi.

Aloitetaan Iitun kanssa paukkujen treenaaminen toden teolla paukkuryhmässä. Jonkinlaista ajatusta on siitä kuinka lähden paukkuärtyisyyttä treenaamaan, mutta keskustellaan vielä Minnan kanssa. Hiukan vaan mietityttää kuinka meidän käy. Sitä kun on kuullut juttuja paukkuärtyisistä koirista, joista on tullutkin paukkuarkoja. No ei auta kuin yrittää.