Anskin kanssa tällä kertaa kahdestaan. Anski talloi Iitulle n. 1km pituisen jäljen, jossa oli 8 keppiä ja nameja sinne tänne laitettuna, kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin, lopussa ruokapalkka. Kulmia ja haastetta oli jäljellä tarpeeksi. Jälkeä vanhetettiin tunnin verran. Vettä satoi rankasti pieni kuuri juuri ennen jäljen tallomista, muuten ilma oli hiukan painostava ja lämmin.

Jana oli noin 5m ja sen Iitu eteni kivasti, mutta otti ensin takajäljen. Jäljestäminen meni ihan kivasti, jouduin itse kovasti seuraamaan ohjaamistani etten päästä vauhtia liian kovaksi. On tuo Iitu aika hankala koira lukea ja ohjata. Vauhti pysyi sopivana ja tällä kertaa Iitu nosti kaikki kepit, jotka olivat huomattavasti pienempiä kuin aikaisemmin. Kulmat, osan otti tarkemmin, osan huonommin ja jonkin verran piti varmistella, että mihis se jälki nyt menikään. Nameja malttoi syödä jopa muurahaisista huolimatta, mikä on jo paljon Iitulle. Yhdessä vaiheessa Iitu pysähtyi ja veti hännän koipien väliin. Alkoi myös peruutella ja muuttui hermostuneeksi. Siinä hetki sitten odoteltiin ja katsottiin mitä tapahtuu ja Iitun rauhoituttua sain sen jatkamaan jäljestystä uudella käskyllä ja pienellä askeltuella. Ennen ei Iitu ole näin reagoinut, mietiskeltiin vaan että olisko saanut hajun jostain petoeläimestä, ilveksestä tms? Iitu ajoi jäljen hyvin loppuun ja siitä olen tyytyväinen, että pystyi jatkamaan jäljestämistä vaikka matkalla olikin usempia inhotuksia. Pohdiskeltiin, että Iitu tarvitsee haastavia, kulmallisia jälkiä, ettei tuudittaudu siihen luuloon, että täällä päin se jälki menee. Vaan joutuu tosiaan tekemään töitä pysyäkseen jäljellä. Katsotaan mitä ensi kerralla keksitään.