Aamusta Luukissa Anskin kanssa. Talloin Urholle 290 askeleen jäljen, jossa kaarretta pitkin matkaa, kun etsin ruohoisempia kohtia. Nameja siellä täällä ja pitkiä namittomia kohtia 3. Urho jäljesti hyvin nenä alhaalla, pientä kirimistä namittomilla kohdilla, mutta ei sellaista ryysimistä mitä aikaisemmin. Kaarrokset otti myös hyvin, pari kertaa joutui tarkentamaan missä se jälki oikein menee. Loppukepin ilmaisi hienosti, kerran pysähtyi nuolemaan itseään, muttei muuten mietiskellyt ollenkaan.

Anski talloi taas Iitulle 480 askeleen jäljen. 4 piikkiä, 2 pitempää suoraa, purkkejä siellä täällä ja toisella pitkällä suoralla pallo. Aika kivaa jäljestystä Iitulta nenä pysyi alhaalla ja purkit ilmaisi hyvin 2 lukuunottamatta, joita ei noteerannut ollenkaan. Piikit otti jo paremmin, mutta pientä hakemista niillä kuitenkin. Muuten jäljestäminen oli rauhallista ja pitkät suoratkin jaksoi hienosti. En tajunnut, että jälki loppui purkkiin, joten annoin Iitun jatkaa jäljestystä, kunnes Anski sanoi, ettei siellä mitään loppukeppiä ollutkaan. Taskusta löytyi yksi namipurkki, jonka onnistuin heittämään jäljelle Iitun huomaamatta ja siihen saatiin homma lopetettua. Mitään vahinkoa ei siis päässyt tapahtumaan.

Päivällä huilattiin muutama tunti ja sitten ajeltiin Siuntioon Anitan luokse ottamaan esineitä. Tallottiin 2 suikaletta, joissa molemmissa oli nuorille 2 esinettä, edessä ja takana. Urho pääsi hommiin Viivin jälkeen, eikä Viivin hajut onneksi sekoittaneet pojan päätä. Urho teki hienosti töitä ja löysi kaikki esineet. Toisen suikaleen kakkosesine oli vaikea paikallistaa, vaikka mielestämme Urho siitä hajun sai jollain tavalla pariin otteeseen. Jouduin lähettämään Urhon pariin kertaan ja vaikka se kuinka etsi ja liikkui alueella ei esine meinannut löytyä. Kolmannella lähetyksellä Urho lähti jo laiskemmin liikkeelle, mutta lähti kuitenkin ja onneksi meni niin läheltä esinettä, että sai siitä kunnolla hajun. Kyllä oli onnellinen poitsu viimeisenkin esineen löydyttyä. Hyvä treeni Urholle ja sai palkkansa kunnon työskentelyn jälkeen. Autolla sai vielä kissanruokaa purkista, jonka olin näyttänyt ennen esineille lähtöä.

Iitulle suikaleet tallottiin yhteen ja sinne laitettiin 5 esinettä, mukamas vähän haastavampia ja esineitäkin piilotettiin hiukan, että saa neitikin tehdä töitä palkkansa eteen. Ensimmäiset 4 nousi suht helposti ja sitten palkkasin patukalla. Viimeistä esinettä oikeasta takareunasta saatiinkin sitten odotella. Iitu ei malttanut mennä ihan tarpeeksi kulmaan ekalla lähetyksellä, mutta töitä se teki ja etsi. JOku veti sitä kovasti vasemmalle koko ajan. Uuden lähetyksen saattelemana Iitu meni ihan kulmaan asti, josta löytyikin kuminen sammakko, jonka Iitu toi innoissaan. Patukkaa peliin ja autolla sai herkutella kissanruualla, jonka olin myös näyttänyt ennen ruutuun lähtöä.

Seuraavaksi ajeltiin Kirkkonummelle Suskin oppeihin. Aloitettiin ilmottautumisella koko porukka ja sehän tuotti Urholle hankaluuksia, kun toisella puolella oli ihanainen Viivi ja toisella Riku. Namin kanssa päästiin sitten löysällä hihnalla Suskin luokse.

Ensin virittäminen. Joka oli hyvä ja Urho tietää mitä on tulossa. Nyt pitäisi vaan välillä virittämisen jälkeen jatkaa heti seuraamiseen ja vasta sitten palkata. Urho näytti seuraamista. Hyvin homma pelitti ja saatiin paljon uutta mukaan otettavaa. Omistajakin sai kehuja palkkaamisesta, ei tullut vaan törkättyä namia Urhon suuhun. Saalistaminen ja kehuminen herättävät Urhon. Reippaammin sain kulkea, jolloin Urhon koko olemus parani. Korvat ja häntä nousi ja ryhti parani. Perusasennoista liikkeelle lähdöissä Urho oli paremmin mukana ja jännittynyt, kuin jos lähdin lennosta liikkeelle. Otettiin kasia ja kierreltiin puita, mentiin kentän reunaa päin joka aiheutti kontaktin tippumisen. Häiriötreeniä tuli paljon ja se on hyvästä, kun muistan itse huomauttaa kontaktin tippumisesta Urholle. Urho reagoi hyvin, kun merkkaan kontaktin tippumisen ja kun ottaa taas kontaktin kehutaan heti. Häiriötreeniä voi ottaa myös pallon/ruuan ympärillä tai häiriörikkaassa ympäristössä itsekseen. Perusasentoihin tulot ok.

Tämän jälkeen Urho pääsi paikkamakuuseen Viivin tullessa kentälle. Tästä lähtien liikkeestä toiseen siirrytään seuraamisessa, eikä anneta Urhon enää haahuilla omiaan. Paikkamakuussa en palkkaa maahan menosta sivulta, koska se vetää Urhon vinoon, vaan aina edestä jos haluan palkata maahan menosta. Urho nousi suht heti lähdettyäni sen viereltä haistelemaan viereisiä puskia. Huomautin asiasta paheksumalla ja vein takaisin samalle paikalle, jonne jäi nyt hyvin. Urho makoili 5min muuten rauhallisesti, mutta haisteli pariin otteeseen Viiviin päin ja piippasi. Uskoi kuitenkin heti kun murahdin. Kentältä siirryttiin taas autolle seuraten.

Toisella kierroksella virittämisen jälkeen otettiin jättävät. Istumisessa seuraamisosuudella meinasi ennakoida ja otettiinkin pidemmällä pätkällä seuraamista ennen käskytystä ja tämähän toimi, ennakointi/himmailu loppui. Itse istuminen saisi olla vieläkin nopeampi, mutta muuten ok. Ohjaajan pitää alkaa odottaa ennen palkkaamista ja pidentää aikaa pikku hiljaa. Maahan menossa pitää apuliikkeen mennä vuorostaan suoraan alaspäin, jotta liikkeeseen saataisiin nopeutta. Seisominen ok, paitsi siinäkin palkan lähtö aikaa pidennettävä pikku hiljaa. Vauhtiluoksetulo, jossa Suski piti Urhosta kiinni. Urho meni itse maahan ja tuli täysiä luokse. Pientä jarruttamista pitää alkaa harjoittelemaan ja se tapahtuu niin, että palkataan eteen tai jos vauhti on todella kamala heitetään palkka koiran taakse. Hyvällä mallilla hommat kuulemma on.