Luukissa Anskin kanssa aamusta. Lähdettiin ensin kiertämään lenkki. Koirista kyllä näkyi viikon lepäily ja ne painelivatkin Rikun kanssa semmoista vauhtia menemään, että... Ei meinannut tila riittää lapsukaisilla. Riku löysi metsästä lippiksen ja siitäkös pojat innostuivat. Vetoleikkiä jaksettiin leikkiä lippiksellä, niin kauan kuin se sitä kesti. Ihanaa nähdä pojat ja Iitukin painelemassa menemään keskenään rennosti.

Anski talloi Iitulle 2 janaa metsään, molemmilla matkaa n. 40m ja 2 purkkia ja pallo palkkana. Ensimmäisellä janalla Iitu eteni mukavasti ja korjasi itse menonsa suoremmaksi. Nosti jäljen heti ja nenä alhaalla löysi ensimmäisen purkin. Toisellekin purkille matka meni hyvin, mutta pallosta taisi saada hajun koska meinasi edetä nenä ylhäällä. Toisella janalla eteneminen oli myös todella hienoa. Nosti jäljen, mutta sitten merkkasi vierestä myös toisen jäljen ja olikin kovin varma siitä jäljestä. Valitsi sitten kuitenkin oikean jäljen ja ilmaisi purkit ja pallon.

Urholle talloin n. 300 askeleen jäljen, jossa 4 kulmaa, 2 keppiä ja nameja siellä täällä. Jälki oli reilun puolisentuntia vanha. Tuuli oli puuskittaista ja pyöri, muuten ilma mukavan viileää ja kuivaa. Urho jäljesti todella hyvin ja on niin motivoitunut hommaan kuin vain voi olla. Se on selvästi vähän "jännittyneen" oloinen jäljestäessään tai tiedä onko tuo jännittynyt oikea sana, mutta siis todella motivoitunut. Ensimmäinen keppi ilmaistiin hyvin ja kun itse menin vähän Urhon viereen meni suorana maahan. Kulmat Urho otti hienosti. Kaksi otti ihan askel askeleelta ja kahdella ylitti sen yhden askeleen. Loppukepillä oli Anski toisella puolella ja minä toisella ja sitä Urho vähän ihmetteli, mutta ilmaisi kepin sitten suoraan. Vautsi mikä poitsu.

Iitulle talloin itse taas lähes 600 askeleen jäljen. M:n mallisen ja jäljellä nameja siellä täällä, pienet kasat piikkien jälkeen ja harhojen jälkeen, lopussa palkkana pallo. Jälki oli reilun tunnin vanha ja harha aika tuore, puolisen tuntia vanha. Paalulla ei ollut namia ja Iitu nuuskaisi paalun nopeasti alhaalta ylös ja aloitti sitten jäljestämisen. Ja neiti jäljestikin niin nätisti, rauhallisesti ja keskittyneesti nenä alhaalla ja häntä heiluen. Ekalla harhalla merkkasi harhan molemmin puolin, mutta jatkoi sitten jäljestystä. Piikeillä tajusi jostain, että ne on tulossa ja otti piikit hienosti, varmaan parhaiten ikinä. Toisella harhalla merkkasi taas molemmat suunnat ja hetkisen joutui miettimään, että mitäs jälkeä sitä tässä ajettiin. Kun valitsi oikean jäljen jatkoi jäljestämistä taas todella nätisti ja viimeisen piikin suorastaan nuoli ja loppu pallo oli ihana yllätys. Mietittiin Anskin tekemien harhojen vaikutusta Iituun, kun on ajanut paljon Anskin tallomia jälkiä sekä juuri ajanut pari Anskin tallomaa janaakin. Täytyisi saada ihan vierasta harhaa jäljelle, jotta näkisi sen vaikutuksen Iituun.

Kotiin saatiin viimein ostettua digitaalinen vaaka ja koiratkin saatii punnittua. Iitu painaa 20kg ja Urho 25kg. Sopusuhtaisia molemmat kaverukset.