Siitä siirryttiin pellolle tallomaan jälkiä. Urholle talloin n. 500 askeleen jäljen, piikillä, 4 kulmalla ja 6 esineellä. Nameja oli reilusti, koska alusta aika vaativaa apilapeltoa. Jälki vanheni puolisen tuntia. Ilma alkoi lämpenemään ja pellolla tuuli.
 

Urholla oli vauhti päällä ja jäljestäminen oli hiukan levottoman oloista. Sain todella tehdä töitä, että jaksoin pidätellä sitä jälkeä ajettaessa. Paalulla ei ollut nameja ja se meni hienosti. Jostain syystä Urho ei malttanut syödä nameja jäljeltä kuin satunnaisesti, vaikka ei ollut saanut aamuruokaa. Esineet Urho ilmaisi varmasti ja niille oli oikein kiirekin. Kulmat ja piikki meni ihan ok, toki tarkemmin olisi voinut ottaa, mutta siinä vauhdissa ja mielentilassa suoritti ne kuitenkin jälkeä hukkaamatta.

Iitulle talloin lähemmäs 600 askeleen jäljen. Perus M loppu piikkeineen, 6 esinettä ja pallo. Jälki vanheni n. tunnin. Neiti näytti nauttivan työskentelystä. Paalulta lähti kivasti ja porskutti tasaisesti eteenpäin. Söi muutamat jäljelle laittamani namikasat. Esineet  ilmaisi taas varmasti ja piikit otti hyvin. Muutamalla tuli pieni ylitys, mutta korjasi heti kun huomasi, ettei jälki jatkunutkaan. Nenä pysyi suht hyvin alhaalla. Itse jäljestäminen oli huolettoman näköistä  siinä mielessä, että neiti tiesi missä jälki meni, joten ei siitä paineita tarvinnut ottaa.

 

Tämän jälkeen siirryttiin kentälle tottistelemaan. Urho sai taas aloittaa seuraamisella. Koirapuistossa oli häiriötä ja se selkeästi vaikutti Urhoon. Vähän meinasi keskittyminen herpaantua, mutta vaadittiin vaan hommiin. Saatiinkin ihan kivaa seuraamista, kun lisättiin vauhtia hommaan. Jättävät meni tällä kertaa kaikki ilman apuja hienosti. Luoksetulo laukaten lähelle. Vauhtinouto taas hyvin vauhdikas ja otin vain yhden kapulan pidon tai lähinnä sen, että Urho otti kapulan suuhun ja siitä palkka. Lämmin ilma vaikutti selkeästi Urhon jaksamiseen ”inhottavissa” liikkeissä. Mielekkäät tehtiin kyllä vauhdilla, mutta puuduttavat eli seuraaminen ja kapulan pito olivat vaikeita. Vielä toko hyppy, jossa herra yritti karata hypylle. Harjoittelimme siis muutaman kerran hypylle tulemista hallitusti ja siitä palkkaa. Loppuun vielä eteenmeno, joka hieno ja vauhdikas.
 

Iitu pääsi vuorostaan kentälle tottistelemaan häiriökoirana. Kentällä oli siis väkeä enemmänkin ja muitakin vieraita koiria. Ensin ilmottautumista vapaana joka meni hienosti. Siitä Iitu lähti sitten paikkamakuuseen ja menin itse piiloon. Iitu sai makoilla n. 15min ja nätisti oli, vaikka kentällä lenteli purkkeja ja oli muutakin häiriötä.
 

Omalla vuorollamme otimme seuraamista, jossa pientä aukeamista. Mutta huomattavasti vähäisempää kuin aikaisemmin. Huomautin kyllä asiasta aina kun itse sen huomasin. Jättävät voi-tyyliin hyvät ja luoksetulo seisomisesta laukaten. Sitten vaan hengailtiin kentällä ja käytiin toisen kerran ilmottautumassa 2 koiran kanssa. Iitun käytös oli muuten ok, mutta eräs belggari ärsytti jossain vaiheessa, kun sai juosta frisbeen perässä ja Iitun piti vaan olla. Niin kauan neitiä ei mikään häirinnyt, kun sai itse tehdä töitä. Hauska tapaus.
 

Janalle lähti hyvin, mutta kova sivu tuuli jäljen lähettyvillä toi hajun oikealta puolelta, jolta olin lähtenyt jälkeä tallomaan ja sinnehän Iitu yritti. Otin uuden lähetyksen ja sitten nousi jälkikin hyvin vasemmalle. Iitu jäljesti innokkaasti ja tarkasti. En muista pitkään aikaan, että nenä olisi pysynyt niin hyvin alhaalla. Jos Iitu meni vähän jäljeltä sivuun, hakeutui heti takaisin jäljen päälle. Kulmat otti hyvin, eikä kova tuulikaan häirinnyt enää janan jälkeen. Tien ylityksessä ei mitään ihmeellistä, kepit Iitu ilmaisi hyvin, paitsi viimeisen yli meni. Sai sitten hajun ja etsi kepin varvikosta. Hyvää työtä.

 

 

Urho rauhoittui myös hienosti alun kipupisteiden avaamisen jälkeen. Silmät kiinni nautti saamastaan käsittelystä. Urholta löytyi lantiosta ja selästä hoidettavaa. Iitu olikin levottomin hoidettava tänään. Antoi kyllä käsitellä itsensä, mutta makuulle ei halunnut käydä. Iitun selässä oli paljon jumeja, jotka Carita sai hoidettua. Pari päivää mennään nyt remmilenkkeilyllä ja koitetaan saada koko hyöty irti käsittelyistä.
 

 

Iitu aloitti hommat ja seuraamista hinkattiin. SItten 2 ampua, joilla ei kummempaa vaikutusta. Toki neiti oli täpinöissä ja seuraamisasento huononi välillä, mutta korjasi käskystä. Jättävät voittajan malliin ja seisomista sitten hinkkailtiin pariin otteeseen, yrittää siinä juoksussa edistää. Eteenmeno oli hieno ja vauhdikas. Paikkamakuussa ekalla käskyllä maahan, filmipurkki nameineen rinnan alle ja hienosti Iitu makoili paikoillaan, kun itse oli ampujen ajan piilossa. Sai namit ja ekalla käskyllä nousi istumaan.

Luoksetuloa otin vielä, mutta siinä neiti pistikin ranttaliksi. Ensimmäisellä kutsulla katseli matkalla haaveilevasti vieressä ollutta palloa ja lopun eteen tulemisen hidasti todella paljon. Tästä en sitten palkannut ja uusi yritys. Noh neiti taisi ottaa nokkiinsa, eikä sitten enää reagoinut luoksetulokäskyyn. Tätä se ei ole tehnytkään pitkään aikaan. Otin pari luoksetuloa lähietäisyydeltä, mutta alkoi saalistamaan patukkaa ja tuli hitaasti ja jäi vähän kauas. Suht hyvän suorituksen jälkeen, otin vielä matkan päästä ja tuli laukaten, mutta semmoisella leppoisalla vauhdilla, ei todellakaan täysiä. Kukahan taas vie ja ketä?

Urhon kanssa aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka suoritti Anski hurja sadehattu päässä. Nätisti Urho istui paikalla ja oli räplättävänä. Siitä sitten seuraamista ja jätkä oli alusta alkaen hienosti mukana. Tosi kivaa vietikästä seuraamista, jes. Jättävissä seisomisessa tarjosi taas istumista. Käsiavun jälkeen onnistui seisominenkin ja sittne myös ilman apua. Luoksetulo laukaten vauhdikas ja loppuasento hyvä. Vauhtinouto vauhdikas. Kapulan pidot, ihan vaan hetken kestävänä pitona ja siitä irrotus-> palkka. Ihme jätkä, kun itse noutaminen on kivaa ja silloin pidetään kapulasta hienosti kiinni, mutta pitoharjoituksista ei tykkää yhtään. Toko alohyppy hieno, tosin vaati pari hallinta käskyä, ettei lähtenyt suorittamaan hyppyä ennen aikojaan. Eteenmeno pallolle vauhdikas ja hieno.