Iitu pääsi agitreeneihin, kun Urho tuntui olevan väsy mölleilyiden johdosta. Neitihän oli oikein onnellinen päästessään hommiin. Treenit alkoi 7 esteen perussarjalla, jossa ristikot 50cm kokeudella ja siivekkeet reilu 15cm leveämmällä kuin normaalisti. Ajatuksena oli se, että Iitu itse hakeutuisi hyppyjen keskelle, jossa on matalampaa. Jostain syystä Iitu ajautui muuten oikeaan reunaan hypyillä. Hyppäsi paljon rennommin kuin viimeksi. Toi lelua hyvin, jostain syystä tipautti sen juuri ennen minulle tuomista. Tätä täytyy siis treenailla ja itse mennä kyykkyyn, että pää pysyisi alhaalla lelusta huolimatta.
 
Toisena harjoituksena oli umpieste keskellä (tosin ihan matalana) ja sen molemmin puolin 3 hyppyä samaisilla ristikoilla. Hyppäsi ihan hyvin ja asetteli askeleetkin hyvin, vaikka hyppyjen välit olivat muutettu. Tässä sama homma, että päätä pitäisi saada alemmas. Ohjaaja siis kyykkyyn ohjaamaan liikettä alas. Lelua toi mukavasti ja otettiin myös pelkällä ruokapalkalla.


  
Rataa tehtiin myös ja sen kyllä kuuli kaikki. Iitu oli vauhdissa ja hyvin äänekäs. Suurin osa ohjauksesta tapahtui oikealla puolella ja sekös Iitua ärsytti. A:n alastulon otti hyvin targetin avulla, rengasta jouduttiin hinkkailemaan ja tietty monessa kohti omaa ohjaamista. Iitu on niin nopea, ettei oma vauhti ja taidot riitä mitenkään. Tärkeintä, että neiti oli onnessaan mukana hommissa.


 

Tiistaina treenailin omiani Serenan parkkiksella. Perusjuttuja muuten, mutta Urho sai kärvistellä autossa kun pidettiin Iitun kanssa kivaa. Lisäksi vaadin Urholta kunnolla hommien tekoa ennen ylimääräiselle ”herkkupalkalle” pääsyä, jonka käyttöä ajattelin tuoda mukaan treeneihin ihan kisatilanteita ajatellen. Ruoka kuitenkin on Urholle se isoin juttu. Ja ihan mukavasti tuntui poitsu homman ottavan.

Torstaina oli sitten vuorossa BH mölleilyt Hyvinkäällä ITU:n kentällä. Tuomarina toimi Tiia Tuhkanen. Viimeaikaisten treeni haahuiluiden johdosta mietiskelin, että joko hommat menee suht putkeen tai sitten nauratetaan katsojia koko rahan edestä. Tärkeintä olisi saada Urho alusta asti hyvällä moodilla tekemään hommia. Kävimme pari kertaa pyörähtämässä kentällä ennen mölleilyiden alkua ja samalla kaavalla siirryimme kentälle. Tämä tuntuikin toimivan ja Urho oli joka kerta mukana hommissa. Omaa vuoroamme ennen näytin Urholle herkkupalkkapurkin, joka jäi autolle. Pyörimme parimme ympärillä ennen ilmottautumista, joka oli dopperi narttu.

Ilmottautuminen meni hienosti, vaikka hetken odottelimmekin tuomaria kentällä. Siitä sitten Urho paikkamakuuseen. Urho seurasi hyvin paikalleen, mutta edellisten koirien hajut olivat suuri houkutus ja veivät Urhon huomion. Kävi maahan käskystä, mutta alkoi haistelemaan maata kunnolla ja taisi yrittää ryömiä hajujen perässä. Olin tässä vaiheessa jo 30 askeleen päässä ja sieltä murahdin pojalle, jonka jälkeen herra makoili nätisti loppu ajan. Istumaan nousi ensimmäisellä käskyllä ja hyvin seurasi liikkeiden aloitus paikalle. Paikkamakuusta saimme arvosanaksi hyvän.

Liikkeiden suoritus meni hyvin ja Urho oli hyvin mukana hommissa. Selkeästi pitkät seuraamispätkät puuduttivat ja vapaana seuraaminen ei enää ollutkaan yhtä intensiivistä kuin hihnassa. Kytkettynä seuraamisessa täyskäännökset saisivat olla parempia, 90 asteen käännökset hyviä, istuminen ok ja henkilöryhmä ok. Arvosana erittäin hyvä.

 

Vapaana seuraamisessa ryhmä ok, pitkällä suoralla saisi olla aktiivisempi, käännöksissä väljä ja jouduin antamaan ylimääräisen seuraa käskyn, kun kontakti herpaantui. Arvosana hyvä. Liikkeestä istumisessa Urho meni maahan, valmisteleva osuus ok. Arvosana puutteellinen. Maahanmenossa ja luoksetulossa valmisteleva osuus ok, luoksetulo nopea, perusasentoon tulo vähän vino. Arvosana erinomainen. Tällä kertaa oltaisiin päästy siirtymään kaupunkiosuudelle.
 
Todella tyytyväinen olen Urhon läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen. Hienosti pääsi kiinni hommiin, vaikka olikin ensin paikkamakuussa. Että kyllä se varmaan siitä lähtee. Samaisessa harjoituskokeessa oli Urhon veli Robi kokeilemassa osaamistaan tokon alokasluokkaa ja hienosti suoriutuivat hekin. Siinä vaihdellessa kuulumisia tuli kyllä hyvin esille poikien samankaltaisuus. Samat vinkeet on molemmilla pojilla.
 

Anskin kanssa Luukin parkkiksella tottistelemassa. Urho ensin paikkamakuuseen ja sehän nousi istumaan, kun pääsin 30 askeleen päähän. Kävin laittamassa takaisin makoilemaan ja nyt pysyi pitkään hyvin, kunnes taas jossain vaiheessa nousi istumaan ja välillä piti pikkaisen piipittää. Anski ja Riku suorittivat omia liikkeitään häiriönä ja kun he olivat valmiit menin lähemmäksi Urhoa keskustelemaan Anskin kanssa. Tässä vaiheessa Urho laski pään maahan ja otti hyvän asennon ja makoili rauhassa tyytyväisen oloisena.

Sitten tottista. Häiriötä oli jonkin verran ja Urho pihalla. Ei ollut ihan mukana tekemässä sitä mitä pitäisi. Tämä homma vaatii oman juttunsa, että saisin Urhon alusta pitäen työskentelemään. Suoritettuamme omat liikkeemme joten kuten meni Urho autoon huilimaan. Hetki siinä mietittiin mitä tehtäisiin ja otin Urhon uudestaan hommiin. Tein yllätyksellisiä juttuja nopeuden vaihteluita, käännöksiä ym. ja härnäsin Urhoa välillä. Sainkin pojan näin heräämään ja mukaan hommiin. Harjoitusta tämä vaan vielä vaatii molemmilta. Lopuksi leikittiin patukalla ja Urho innostui hommasta jonkin verran. Saatiin vähän vetoleikkiäkin aikaiseksi ja annoin Urhon voittaa patukan usein. Ehkä tämäkin homma tästä etenee...

Iitu pääsi lopuksi myös vähän hommiin. Otettiin seuraamista ja selkeästi oman vuoron odottaminen ja Anskin läsnäolo sai neidin hiukan täpinöihin. Malttia olisi saanut olla vähän enemmän mukana hommassa, mutta kyllä se tyttö hommia teki kun vaan vaadittiin. Jättävät otin myös, joista seisominen ilman apua oli hankalin, kun Iitu otti pari askelta perääni. Avulla saatiin sekin paremmaksi. Loppuun sitten vaan palloleikkejä.

Pidettiin Myyrmäessä koirille kunnon kaupunkitreenit vierailla häiriöillä. Aloitettiin parkkikselta, jossa otettiin vähän tottista. Urhon parina toimi Kamu pinseri. Urho ei Kamusta kauheasti välittänyt. Ensin ilmottautuminen joka ok ja sitten suoritettiin liikkeitä ja meni ihan kohtuu hyvin, toki kontakti tipahteli mutta oli suht kuulolla. Paikkamakuussa piippailtiin aluksi, mutta muuten oli hienosti. Kokeiltiin myös ohitustilanne, jossa Urho oli puussa kiinni ja minä piilossa. Eipä Urho välittänyt vieraasta uroksesta mitään.

Siitä sitten siirryttiin Myrtsin keskustaan. Urho pääsi vuorollaan kulkemaan ihmisten sekaan ja hyvin kulkikin. Jätin taas Urhon pylvääseen kiinni ja menin itse kauppaan sisään odottamaan, kun Sampo kävi häiriköimässä Urhoa. Urho oli hienosti. Otettiin myös ilmottautuminen ja siinäkin Urho oli nätisti ja kuulolla. Käytiin myös istumassa parin auton vieressä ja ohittamassa pullakauppias. Eikä Urho välittänyt fillareista tai ostoskärryistä. Ihanhan sosiaalinen otus tuo Urho on.

Vielä siirryttiin parkkikselle ottamaan autohäiriöitä eli kaksi kertaa käytiin keskustelemassa auton vieressä avoimesta ikkunasta ja kerran Tarja tuli autosta ulos häiriköimään. Hienosti Urho kuunteli käskyt ja istui vieressä odottamassa.

Urho sai vielä jatkaa toipumista rauhassa fyssarin käsittelystä. Iitu pääsikin Ullan hyppytreeneihin ja toiveena meillä oli harjoitteita ajatellen pk-hyppyä. Aloitettiin treenit 30-40cm umpiesteellä sekä okserilla. Okserilla hyppäsi paremmin, mutta umpiesteelläkin paransi suoritusta muutaman toiston jälkeen. Nyt vaan matalilla hakemaan oikeaa tekniikkaa. Harjoituksia saa siis jatkaa molemmilla esteillä.

Toisena harjoituksena Iitu sai hyppiä perussarjaa tuoden patukan sarjan päästä. Rimat laitettiin ristikkoon, kun neiti ajautui vähän oikeaan reunaan. Hyvin hyppi ja nätisti toi patukan. Toki lisää saa treenata, että homma varmistuu Iitulle. Lopuksi otettiin vielä rataa ja neiti oli onnessaan. Hermo vaan meni, kun jouduttiin samaa kohtaa hinkkailemaan useampaan kertaa onnettoman ohjaajan takia. Edelleen agi on se, missä neiti ei kykene hallitsemaan hermojaan täydellisest,i vaan aina jossain vaiheessa keittää yli. Kai se on se vauhti mikä neitiä vie mukanaan.

Huilipäivän kunniaksi lähdettiin Urhon kanssa leppoisalle kaupunkikävelylle. Kalajärven kaupan edessä pyörittiin ja muutenkin lähialueella. Urho kyllä yllätti taas kerran. Lähellä käskyllä kulki nätisti vasemmalla puolella. Ohiteltiin toisia koiria, fillareita, skeittareita, juoksijoita ym. Pysähdeltiin autojen vierelle ja ängettiin lähelle ihmisiä. Jätin Urhon myös tolppaan kiinni ja kävin kaupan sisällä, rauhassa poitsu odotteli takaisin tulemistani, kun ikkunasta kurkin pojan tekemisiä.

Otettiin vielä paikkamakuu parkkiksella 8min. Urho makoili hiljaa ja rauhassa, vaikka vierestä kulki ihmisiä ja autoja parkkeerattiin viereen. Yksi nainen lässytteli Urholle ohikulkiessaan ja silloin ajattelin pojan lähtevän liikkeelle, muttei Urho naikkosesta mitään välittänyt. Kyllä se poika osaa, jos vaan haluaa. Otettiin myös Scalibor punkkipannat käyttöön ensimmäistä kertaa. Toivottavasti pannat sopivat koirille.

Anu tuli taas kotiin hoitamaan koirat. Urho pääsi ensin käsiteltäväksi ja nätisti antoikin hoitaa. Välillä nukuttiin kunnolla, mutta kipukohtien löydyttä meinasi pompata pystyyn. Jotian pientä jumia löytyi ja oikean etujalan ojentajat oli jumissa. Rintarangan yläosasta löytyi myös sanomista ja oletettavasti ontuminen johtuikin tästä. Urho on ehkä saanut jonkilaisen iskun tänne, koska jalasta ei muuten löytynyt mitään.

Iitu teräsmummolla ei mitään ihmeellistä, normaalia pientä jumia, mutta tasaisesti molemmin puolin. Nyt huilitaan pari päivää ja Urho saa jatkaa remmilenkkeilyä vähän pidempään, että saadaan poitsu varmasti kuntoon.

Lauantaina lähdettiin aamusta ajelemaan Harjavaltaan ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina Australianpaimenkoirilla Miodrag Vretenicic, Montenegro. Vettä tietysti satoi ja kastuttiin paikan päälläkin oikein kunnolla. Urho oli onnistunut telomaan jalkansa pe iltana, mutta aamusta ei enää ontunut. Uskalsin sitten viedä sen kehään, mutta kotimatkalla kun käytiin välipissatuksella ontui poitsu taas oikeaa etujalkaansa. Nyt on vuorossa pakkolepoa.
 
Kävin koirien kanssa kävelemässä metsässä paikan päälle päästyämme. Iitu oli kuin ylienerginenkakara, piippasi ja pää pyöri vieraiden koirien keskellä. Mutta muuten käyttäytyi hienosti. Kentän laidalla Urho tapasi Trulyn, jolta oli juuri juoksut loppunut ja sekös Urhoa innosti. Ja jos ei päässyt Trulyn lähelle viisti nenä sitten maata niissä kohdin missä Truly oli ollut. Oma vuoromme tulikin yllättävän nopeasti, enkä saanut Urhoa pilvilinnoistaan mukaan hommaan. Ei esiintynyt todellakaan niin nätisti kuin viimeksi mätsärissä. Juoksi miten sattui ja nenä viisti maata. Seisomisessakin pää pyöri minkä kerkesi, mutta eipä välittänyt mitään tuomarin ronklaamisesta. Tästä huolimatta Urho sai EH:n, johon olemme enemmän kuin tyytyväisiä.

Urhon arvostelu: Good size, body should be longer, typical head, correct bite & neck, tail is not correct placed and carried, good angulations, movement is not correct, good coat.





Tuomari toimi hyvin ripeästi ja juoksutti jokaista juuri saman verran. Urholla taisi sitten vaikuttaa se kipeä jalka liikkumiseen, vaikken sitä itse huomannut. Eikä siitä kyllä kukaan muukaan mitään maininnut. Harmi, että juuri nyt loukkasi jalkansa, kun muuten Urho liikkuu tosi nätisti. Urho oli avointen urosten neljäs.
Iitu oli oikein energisellä tuulella ja selkeästi yritti purkaa pientä hermostuneisuuttaan hihnassa riekkumiseen. Tästä saikin Iitulle huomauttaa joka kerta, kun lähdettiin juoksemaan. Muuten Iitu esiintyi nätisti ja antoi katsoa hampaat, eikä välittänyt muista koirista kehässä. Iitu sai myös EH:n, mikä yllätti täysin.

Iitun arvostelu: Good size, good proportions, good temperament, typical head, correct bite, ears are not correct carried, correct neck, backline is not correct, good angulations, good movements & handling & coat.



Iitu oli avointen narttujen toinen. Arvostelussa ei siis mitään mainintaa neidin värityksestä tai silmästä. Ja mikä tärkeintä molemmat koirat olivat rodunomaisia lähestyttäessä. Kannatti käydä pyörähtämässä Harjavallassa vesisateessa.
 

Torstaina Ullan tunnilla agiliitelemässä. Urho oli oikein vauhdikkaalla ja innokkaalla tuulella. Ihan eri koira kuin viimeksi. Aloitettiin treenit muurilla ja korkeus oli miniluokkaa. Urho hyppäsi hyvin ja keskittyneesti ja otettiin hommaan sitten liikettä mukaan, jolla ei ollut vaikutusta Urhon suoritukseen.
 
Toisena harjoituksena otettiin taas korkeuden arviointia. 3 x 35cm ristikot ja vikaa rimaa nostettiin 40 -> 55cm ja taas alas. Meni koko ajan suoraan ja hyppäsi hyvin. 55cm kuului hönkäisy alastulolla ja selkeästi alkoi väsyä, joka tietty vaikutti jonkin verran tekniikkaan. 55cm on Urholle jo paljon, koska korkeutta ei ole treenattukaan ollenkaan, mutta tästä se lähtee.


 
Rataharjoitusta, jossa Urho oli ihan liekeissä ja paineli menemään minkä kerkesi. Urho myös luki itse rataa ja jos olin myöhässä ohjauksessa, päätteli itse mihin pitäisi seuraavaksi mennä. Ensin esteet 1-7 eli kepit mukaan pitkästä aikaa. Ensin kepeillä oli verkot ja sitten vaihdettiin keskelle 1 ohjuri ja tästä sitten lähdetään jatkamaan ohjureiden lisäämistä. 3 esteelle kääntyminen tuotti vaikeuksia, mutta se oli ihan omaa osaamattomuutta. Toinen vaikea kohta oli 6 kepeille kääntyminen. Ensimmäisellä yrityksellä Urho kävi suorittamassa renkaan ja seuraavan hypyn, kun olin itse myöhässä ja väärin asettunut. Tarkkana sai olla itsensä kanssa mihin suuntaan oma rintama oli. Kepit meni hienosti, eikä ohjurin vaihtaminen vaikuttanut mitenkään Urhon suoritukseen. Otettiin vielä 8-13 esteitä, siinä ei ihmeitä.
 

Vappua vietettiin taas rauhallisesti treenaillen. Aamusta ajeltiin Vihtijärvelle harjoittelemaan koejälkien kreppausta. Aloitettiin hommat kuitenkin omien koirien treenaamisella ja tallottiin täysmittainen esineruutu 3 vieraalla esineellä.
 
Iitu aloitti hommat ja oli oikein innokas työssään. Haetutin kaikki 3 esinettä ennen palkkausta. Aikaa meni vajaa 5 minuuttia ja Iitu liikkui alueella hyvin. Urholla taisi olla ihan ensimmäinen kerta täyskokoisessa ruudussa. Poitsulla oli oikein kivaa juostessaan isossa ruudussa ja vähän ylittelikin aluetta. Ei siis todellakaan pysynyt niin hyvin tallatulla alueella kuin suikaleilla. Urho sai tuoda 2 esinettä ja palkkasin molemmista erikseen. Vauhtia ja intoa oli riittävästi, keskittymistä oli saanut olla vähän enemmänkin. Hyvä suoritus kuitenkin molemmilta.
 
Sitten käytiin kreppaamassa kaksi 3-luokan jälkeä metsään hyvässä opastuksessa. Nyt vasta tajusin kuinka pitkä se 3-luokan jälki oikeasti on kulkea yksin vieraassa maastossa, kaikkine kulmineen ja piikkeineen. Kyllä siinä pitää koiraan vaan luottaa. Vielä kun oppisi itse lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia yhtä hyvin kuin oppaamme niin olisi hienoa. Ei kai se auta kuin harjoitella. Kotimatkalla kiepsahdimme Nummelaan Top Dogiin hakemaan pakastimeen täytettä. Nyt on ruokaa taas vähäksi aikaa karvakorville.